Suomen kansallinen herääminen 1800-luvun lopussa toimi kasvualustana esiin nousevalle sivistysinnolle monella taholla maassamme. Työväen- ja kansanopistoja perustettiin tiheään tahtiin niin suomen- kuin ruotsinkielisellä suunnalla. Kaikilla, sekä nuorilla että vähän vanhemmillakin, tuli olla mahdollisuus parempaan kansalaissivistykseen, eritoten mitä tuli yhteis-kunnallisiin asioihin, uskontoon ja äidinkieleen.
Arvid Mörne
Tunnettu suomenruotsalainen kirjailija Arvid Mörne (1876–1946) ajoi aktiivisesti maan nuorison asiaa ja pyrki parantamaan heidän mahdollisuuksiaan. Hän toimi varsinkin keskisellä ja läntisellä Uudellamaalla.
Mörne oli yksi niistä tulisieluista, joiden ansiosta Västra Nylands folkhögskola perustettiin.
Vuosi 1905
Kansanopisto aloitti toimintansa vuonna 1905 Karjaalla, jossa kaplaani Gustaf Storgårds antoi käyttöön muutaman huoneen asunnossaan juuri perustetun opiston tarpeisiin. Hän toimi samalla opiston johtajana sen ensimmäisen toimintavuoden aikana.
Aluksi opistossa oli 12 oppilasta. Opetukselle oli leimallista vahva, isänmaallinen henki. Opisto muutti sittemmin naapuri-kuntaan Pohjaan, mistä muutama aloitteentekijöistä oli kotoisin.
1917–1923
Vuosina 1917–1923 VNF oli suunnattu yksinomaan nuorille naisille. Tarkoituksena oli, että oppilaat oppisivat taloudenpitoa ja taloudenhoitoa, käsitöitä ja yhteiskuntatietoa. Elettiin maamme varhaista itsenäisyyden aikaa ja oli tärkeää, että naiset koulutettiin ottamaan vastuunsa kansan hyvinvoinnin ja identiteetin tunteen kehittymisestä. Vuosina 1917–1918 käytiin maassa sisällissota, mikä omalla tavallaan myös leimasi aluetta. Sodan tapahtumat saavuttivat myös Pohjan kansanopiston, sillä seudulla toimivat teollisuuslaitokset ja ruukit toivat mukanaan poliittisten katsantokantojen vahvan polarisoitumisen.
Elettiin maamme varhaista itsenäisyyden aikaa ja oli tärkeää, että naiset koulutettiin ottamaan vastuunsa kansan hyvinvoinnin ja identiteetin tunteen kehittymisestä.
Kansanopiston opettaja Alexander Rajalin piti tapahtumista päiväkirjaa ja kertoo mm., miten sotilaat majoittuivat seurantalolle, jossa opisto toimi. Rajalin pyrki kaikesta huolimatta sitkeästi jatkamaan opetusta. Hän kertoo myös ihmisten oppimisinnosta ja mainitsee siitä esimerkkinä mm. ”maantieluennot”, joita hän piti kansalaisten kokoontuessa yhteen, kun he näkivät opettajan liikkuvan kylällä.
Solbergin testamentti pelasti
Opiston talous oli suuri ongelma 1900-luvun alussa.
Vuorineuvos Seth Solbergin opiston hyväksi tekemä testamentti tuli pelastuksena ratkaisevassa vaiheessa.
Opiston tarpeisiin ostettiin torppa, ja suurempi rakennus siirrettiin Pohjan kirkonkylään Karjalan rautatien varrella sijaitsevasta Uudestakirkosta. Näin VNF sai vihdoin katon päänsä päälle, ja samalla toimintaedellytykset paranivat. Vihkimisjuhlaa vietettiin tammikuun puolessa välissä vuonna 1924.
Vaikeampia aikoja
Sotien myötä ajat muuttuivat kuitenkin jälleen vaikeiksi. Myöhemmin, 1950-luvulla, kokeiltiin joitakin uusia opintolinjoja, mm. kaupallista ohjelmaa, ja myös englannin opetus aloitettiin. Opiskelijamäärä opistossa kasvoi vähitellen, mutta 1950-luvun loppua kohti opiskelijoita oli taas vain 15.
Sodanjälkeinen aika ei ollut suotuisaa maan kansanopistoille ja vuosi 1963 oli kriisivuosi nyt Pohjan opistolle.
Opiston kannustajana ja ylläpitäjänä toimineen toverikunnan avulla toimintaa voitiin kuitenkin jatkaa.
Vuonna 1972 perustettiin kuntaliitto ylläpitämään opistoa.
Kaj-Erik Nordström
Kaj-Erik Nordström oli nimitetty rehtoriksi vuonna 1968. Hän johti opistoa eteenpäin suurella menestyksellä, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2004, vain hieman ennen menehtymistään. Hän ehti toimia opiston rehtorina 36 vuoden ajan.
Kesäkursseja ja uusia opintolinjoja
Uutena aloitetut, kesäisin järjestettävät lyhytkurssit toivat opistolle lisää pääomaa ja pian voitiin käynnistää myös uusia opintolinjoja. Uusia opiskelijoita houkuttelivat mm. entisestään kehittynyt kieliohjelma ja ammatillisesti suuntautunut terveydenhuoltolinja. Suomenkielisiä opiskelijoita saatiin järjestelemällä heille sopivia ruotsin kielen kursseja.
Opiston muutto Karjaalle
VNF siirsi toimintansa takaisin Karjaalle vuonna 1978, jolloin kuntayhtymä rakennutti opiston käyttöön uudet toimitilat. Opiston alueelle valmistui myös neljä asuntolarakennusta. Rantaradan solmukohta tuli osoittautumaan hyväksi kasvualustaksi opiston kehittymiselle. Toiminta kasvoi edelleen ja mm. taidealat kehittyivät omaksi osaamisalueekseen. Kieltenopetus jalostui ja sai jatkoa kansainvälisestä toiminnasta. Opiston profiilia luonnehtii tänäkin päivänä taideaineiden, kielten, yhteiskunta-aineiden ja kansainvälisten asioiden opetus.
Kansanopistoliike on kamppaillut ihanteidensa puolesta. Vapaan sivistyksen ajatukset ja humanistinen arvopohja ovat saaneet vastakaikua.
Vuoden 1978 Karjaalle muuton jälkeen, opistoa on laajennettu useaan otteeseen. Viimeisin lisärakennus valmistui keväällä 2010, jolloin opisto sai käyttöönsä tarkoituksenmukaiset taideaineiden opetustilat.