Melissa päätti opiskella ruotsiksi. Lukuvuoden alussa hän ei juurikaan kieltä puhunut, mutta keväällä hän jo kirjoitti kymmensivuisen lopputyön ruotsiksi, ja tämän lisäksi hän nosti yo-kirjoitusten arvosanaa ruotsissa! Syksyllä hän aloittaa psykologian opinnot Helsingin yliopistossa.
Lue Melissan ajatuksia VNF-vuodesta:
Viime syksynä alotin mun toisen välivuoden ja muutin Karjaalle asuntolaan. Alotin opinnot ruotsinkielisen kansanopiston psykologian linjalla. Mun ajatus oli oppia ruotsia, jotta mulla olis paremmat mahdollisuudet päästä yliopistoon.
”Mulla oli kaks mahdollisuutta, oppia ruotsia tai istua hiljaa koko vuoden.”
No, alussa mulla oli aika kylmä kielikylpy. Olin ainoo linjalla, joka puhu vaan suomea äidinkielenään, yks oli kakskielinen ja kaikki muut ihan ruotsinkielisiä. Se oli aika erilaista mitä olin kuvitellu, kun olin lukenu koulusta, ja kun opettaja ekana päivänä kysy ruotsiks, mitä odotuksia meillä on tälle vuodelle, pystyin vaan sanomaan suomeks, että oon täysin suomenkielinen ja oon täällä oppimassa ruotsia. Mulla oli kaks mahdollisuutta, oppia ruotsia tai istua hiljaa koko vuoden.
Ekaks aattelin istua hiljaa, mut se ei ihan sopinu mun persoonalle joten mun oli pakko vaan alkaa puhumaan. Ja nyt keväällä pystyin jopa kirjottamaan mun kymmensivusen lopputyön ruotsiks. Täydellistä ruotsia en puhu, ja tässäkin tekstissä on varmasti monta kielioppivirhetta, mutta oon pystynyt ilmasemaan itseäni ja se on tärkeintä!
”Oon myös aina ollu kiinnostunu oppimaan uuden kielen ja kulttuurin. Oli outoa, että pystyin tekemään sen Suomessa.”
Opinnot ei myöskään ollu ihan sitä mitä aattelin. Aattelin, että ne ois aika teoreettisia, mutta sen sijaan me puhuttiin paljon myös elämästä ja siitä, keitä me ihan oikeesti ollaan. Opin asioita psykologiasta, matikasta ja ruotsista, mutta eniten opin itsestäni ja tiedän, että tän vuoden jälkeen tuun olemaan paljon parempi psykologi.
Ja meidän opettaja oli maailman ihanin, hän opetti meille miten tärkeetä elämässä on käydä kävelyllä, nauttia auringosta ja leipoa pipareita.
Oon myös aina ollu kiinnostunu oppimaan uuden kielen ja kulttuurin. Oli outoa, että pystyin tekemään sen Suomessa. Suomenruotsalainen kulttuuri ei oo niin erilainen kun suomalainen, mutta sillä on kuitenkin omia perinteitä, joihin pääsin osallistumaan, esimerkiks Lucia-kulkue.
Viimeseks muttei vähimmäks, saatiin uusia kavereita. Kun asuttiin 50 m toisistamme, pystyttiin pitämään monia leffailtoja, lettukestejä, viini-iltoja ja yökyläilyjä. Kuten Maria sano, kiitos että ootte te, ja kiitos kun ootte niin ihania. ❤️